Häistähän vois kirjoittaa vaikka mitä… Mistäs sitä aloittaisi? No kaikkia järjestelyt alkoi oikeastaan siitä typerästä budjetista! :( olis ollu maailman ihaninta mennä naimisiin Helsingissä Johanneksen kirkossa ja juhlat Boathousessa, mutta mutta ihan pikkasen kalliiksi olis tullu. Ja vaikka kuka sanois mitä, ”että kerran vaan sitä naimisiin mennään läpä läpä lää” ja ”silloin ei saa kitsastella….” no musta tärkeintä on kuitenkin ehkä se että pääsen naimisiin maailman ihanimman miehen kanssa ja olishan se vielä mukavaa, että vierailla on kivaa ja sellainen pieni plussa on myös se ettei tarttis ottaa parinkymmenentuhannen lainaa häitä varten hei haloo!!! =)
No ehkä sitte ku me ollaan miljonäärejä niin voidaan uusia meidän vihkivalta jossain ökypaikassa. ;) No mutta siis meidän häät päädyttiin järjestämään Hyvinkäällä (Säm kun on sieltä kotoisin) kaikki on oikeastaan menny järjestelyiden suhteen oikein mallikkaasti. Ei oo hirveesti tarvinnu ressata. Mitä nyt vähän meinas alkaa hermostuttaan, ku en mahtunutkaan ekaksi tilattuun pukuun :) mutta siitäkin tuli tosi nopeesti oikea koko (Kiitos Stockman, oli hyvää palvelua).
Noista hääpukukaupoista voisi mainita muutaman asian. Ensinnäkin missä oli mun skumppalasi ja ne kaikki palvelualttiit myyjättäret?!? Eka paikka missä käytiin on ilmeisesti Helsingin ellei koko suomen tai jopa maailman paras ja suosituin paikka… Ainakin sen omistajan mielestä! Oli aika sairaan ärsyttävä. Onneksi me äidin kanssa ollaan samalla aaltopituudella kun on kyseessä asiakaspalvelu. Vaikka olis löytyny kiva puku jo sielt ekasta paikasta niin ei pystyny ostaan sitä, ku se omistaja oli niiiin ärsyttävä. No seuraavassa paikassa, vaikka oltiin varattu aika, niin ei meitä sitte kukaan palvellukkaan! Ei tod ostettu sielt mitään! Sitte 3 paikka oli mukava palvelun suhteen, mutta ne tilat missä pukuja sovitettiin oli aika jäätävät! Oli vaikee tuntee itseensä trinsessaksi, ku siel oli hullun kuuma, älyttömän ahdasta ja muut asiakkaat ystävällisesti tarjosivat mielipiteensä kysymättä! Että aika ahterista oli tuo suomen hääkauppa kokemus. Pahin oli kyllä kuitenkin rakkaassa kotikaupungissani. Myyjä ole ehkä krapulassa, tai sitten jostain muusta syystä hieman väsynyt, haiseva ja huono tuulinen. En oo ehkä missään tavannut yhtä ällöä ja töykeää myyjää kuin täällä nimeltämainitsemattomassa paikassa! ;) Ja se joka meitä siel palveli oli ilmeisesti sen paikan omistaja YÖK!!!
Mutta nyt on vaan jäljellä sellasta pientä hienosäätöä. Paikkakortteja, ohjelmia, hääauto… yms. ei siis paljon mitään! =) Tosin melkein puolet tekemättömistä hommista on Samin nakkilistalla, joten ne varmasti tulee hoidettua ihan ajallaan… TOIVOTTAVASTI!
tiistai 28. heinäkuuta 2009
keskiviikko 22. heinäkuuta 2009
Tadaa...

Hupsista ihan muutama hetki on vierähtänyt viime kirjoituksesta. Nyt yritetään sempata, ehkä uus Applen läppäri auttaa asiaa =) Voisin vaikka alkaa noista häistä kirjoittamaan...juu musta siis tulee rouva Haaparanta =) 12 syyskuuta on häät ja siitö sitten lähdetään ihanaakin ihanammalle häämatkalle!
Niin ja lentopalloakin meinaan alkaa taasen pelaamaan, ihan joukkueessa! Toivottavasti siellä on liberon paikka auki, sillä mun olkapää ei oikein oo yhteistyöhaluinen!
perjantai 30. tammikuuta 2009
Häh?
Ei vitsit, ku on vaikeeta kirjoittaa tänne...Mä oon vaan niin paljon parempi valittamaan ääneen, ku kirjoittamisessa. Mutta ehkäpä tarvii olla välillä hiljaa ja kirjoitella avautumisia tänne ja jotenkin salakielellä, jotta kukaan ei vedä herneitä nenään! ;)
On niin huippua nyt kun oon valmistunu oikein vallan tradenomiksi. Elämä muuttu niin hurjastia... palkka ei noussu, mutta stressi kasvoi kyllä senkin edestä. Enää ei saa sanoa omia mielipietitä, ku joku työkaveri saattaa suuttua. Toisin oli silloin kultaisena opiskeluaikana kun sai höpötellä mitä mieleen tulee eikä tarvinnu kuunnella huutoa ja "teinittelyä" joka päivä!!! Ja ehkä kaikkein ärsyttävintä on se kun työkaverit kysyy "ootko vaan lihonu vai ootko raskaan?" Ajattelinkin painaa sellaisen paidan jossa lukee mahan kohdalla OON VAAN LIHAVA! Ei todellakaan tuollaisia kyselty silloin ku opiskeli! Kyllä tää aikuisen elämä on niin huoppua. Istu suu kiinni, nyökyttele, vedä maha sisään ja syö samaa säästöruokaa ku opiskeluaikana!!! Ehkä seuraavaksi ryhdyn työttömäksi...
On niin huippua nyt kun oon valmistunu oikein vallan tradenomiksi. Elämä muuttu niin hurjastia... palkka ei noussu, mutta stressi kasvoi kyllä senkin edestä. Enää ei saa sanoa omia mielipietitä, ku joku työkaveri saattaa suuttua. Toisin oli silloin kultaisena opiskeluaikana kun sai höpötellä mitä mieleen tulee eikä tarvinnu kuunnella huutoa ja "teinittelyä" joka päivä!!! Ja ehkä kaikkein ärsyttävintä on se kun työkaverit kysyy "ootko vaan lihonu vai ootko raskaan?" Ajattelinkin painaa sellaisen paidan jossa lukee mahan kohdalla OON VAAN LIHAVA! Ei todellakaan tuollaisia kyselty silloin ku opiskeli! Kyllä tää aikuisen elämä on niin huoppua. Istu suu kiinni, nyökyttele, vedä maha sisään ja syö samaa säästöruokaa ku opiskeluaikana!!! Ehkä seuraavaksi ryhdyn työttömäksi...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)